kuvat © Akeya

- KTK-kelpoinen
- VIP MVA ja Fn-kelpoinen
- KTK-sert x 2, EO-sert x 2, BIS2, BIS4

Isä, Cennalath on komea 172cm korkea ruunikko irish draught-ori, joka on kilpaillut mukavalla menestyksellä esteratsastuksen saralla. Myös kenttäkilpailuissa pyörähtänyt ori on hienosti pärjännyt siinäkin lajissa. Koulutustasoltaan orii on vaativa B, 110cm.

Emä, Scatha on hyvän rakenteen omaava irlantilainen tamma. Korkeutta on neidille kertynyt 167cm ja värinä on syvä tummanruunikko. Tamma on kilpaillut kenttäratsastuksessa pieniä luokkia, mutta loukkaannuttuaan siirtyi vain jalostuskäyttöön.

Isänisä, Dermot on myöskin ruunikko irish draught. Säkää tällä orilla on 170cm, ja painotuslajina kenttä. Dermot on kilpaillut hienosti kentässä, mutta oriin peruskoulutksesta voisi sanoa, että taso on keskimäärin 100cm, vaativa B. Ehkä hieman kovempikin, tuolla tasolla ori kuitenkin nykyään kilpailee.
Isänemä, Leida on kaunis, huimat 173cm korkea irlantilainen tamma. Luonteeltaan säpäkkä, mutta kiltti. Tamma on kilpaillut kouluratsastuksen parissa, aina vaativassa A:ssa asti. Esteitä tämä tamma hyppää puolestaan 120cm.

Emänisä, Callax on komea, 169cm korkea irish draught-ori, joka on kilpaillut valtaosaksi valjakossa. Vaikeaa valjakkoa menevä ori on kansallisella tasolla hyvin paljon kilpaillut upean värinen, nyttemmin jo ruunattu eläkeläinen.
Emänemä, Gwyneth on kaunis punaruunikko irish draught-tamma, joka on kilpaillut melko yleispainotteisesti nuorilla ratsastajilla. 100cm hyppäävä tamma on hyvä rakenteinen ja miellyttävät liikkeet omaava. Koulua tamma menee helpon A:n verran.

s. 00.00.0000 t./o. Nimi, e. Nimi

Unto tekee mielellään töitä eikä vaadi käsittelijältään paljoa. Untosta on hauskaa opetella uusia asioita ja orilta löytyy pitkäjänteisyyttä, joten sen kanssa voi pitää pidempiäkin harjoitussessioita. Ori ei omaa oikeastaan mitään epämiellyttäviä tapoja, Unto ei ole ikinä mörköillyt uusia asoita eikä siitä kuoriudu villioria missään tilanteessa.

Hoitaessa vaatii välillä hieman pitkää pinnaa ja huumoriakin, kun kaikki harjat pitäisi saada haistella läpi. Jalkoja nostaessa ei ole yhtään outoa jos Unto kääntyy katsomaan että mitäs se hoitaja nyt hommaakaan. Unton uskaltaa kuitenkin antaa melkein kenelle tahansa hoidettavaksi, kunhan vain muistaa mainita, että ori tosiaan on utelias ja seuraa mielellään kaikennäköisiä hoitotoimenpiteitä.

Tykkää ratsun hommista ja työskentelee mielellään. Sopii vähän kokemattomammille ratsastajille, Unto ei juurikaan välitä onko selässä huippuratsastaja vai perunasäkki. Unto lukee ratsastajaansa sen verran hyvin, että pikkuihmiset selässä kannetaan varmasti ja osaavampien käsissä taivutaan vaikka solmuun.

Iso ja raskas ori ei ehkä herätä ensimmäisenä mielikuvaa toimivasta esteratsusta, mutta Untosta kuoriutuu esteradalla kevytliikkeinen ja ilmavat hypyt omaava ratsu. Eteneminen ei välttämättä näytä vauhdikkaalta, mutta jotenkin Unto osaa aina yllättää positiivisesti myös vauhdillaan.
Ajatus Untosta kouluratsuna tuottanee saman tuloksen kuin esteilläkin - iso ori yllättää tasapainoisella liikkumisellaan, jossa ei ehkä ole koulupuoliverisen glamouria mutta oma näyttävyytensä Untosta löytyy.
Maastossa Unto yleensä kulkee Villen ja Lassin edellä, koska jostain syystä Untolla on rauhoittava vaikutus näihin kahteen. Unto rakastaa maastoesteiden hyppäämistä ja laukkasuorilla päästelyä. Uiminen on kesäisin ollut Untolle maastolenkkien varsinainen kohokohta.

Ruusukkeiden kuvat Mestyn Ruusukkeesta.

25.12.2009
Tänään oli muuttopäivä. Löysin orikolmikolleni täydellisen asuinpaikan Mêl Serenistä!
Näinpä siis kirpeänä pakkasaamuna hätätarkistin että kolmikon kaikki tavarat ovat mukana. Kummasti kuitenkin olen varma että jostain nurkasta löytyy varmasti jotain joka on unohtunut matkasta. Minun onnekseni Janne oli auttamassa hevosten kanssa Atlasin päässä. Hyvällä katsoin myös tämän päivän säätä - ei tietoakaan tuulesta ja lumisateesta, nyt ei tarvinnut kuin yrittää olla luisumatta tieltä! Ai että minä niin kovasti tykkään talvikeleillä ajamisesta, varsinkin isolla autolla.
Mêl Sereniä lähestyessäni varsin tuttu jännityksen tunne laskeutui vatsan pohjalle. Kun vihdoin kaarroin tallin pihaan, piti vetää pari kertaa syvään henkeä. Ei voi olla mahdollista miten paljon voi jännittää! Varsinkin kun nican kanssa ollaan oltu muutenkin jonkun verran yhteyksissä, eli ihan täysin tuntematon tyyppi ei vastassa ollut. Kolmikon kanssa tuli auttamaan myöskin hyvin tutunnäköinen tyttö, jonka hoksasin nähneeni parin kasvattiponini ohjaksissa raveissa, sekä pitkä nuorimies.
Saimme otukset kunnialla sisälle ja kamakasat satulahuoneeseen. Lassi näytti tänään hyvin oman jästipääpuolensa, kun ei millään halunnut tulla toimeen vierustoverinsa Reeven kanssa. Lassi saikin vaihtaa karsinapaikkaa Villen kanssa. Unto otti muuton omaan tapaansa hyvin lunkisti.
Sinne ne minun pojat jäivät, tutustumaan uuteen kotiinsa ja nican kanssa suuntasimme kahville. Kahvittelun jälkeen nica esitteli minulle paikkoja, samalla kierroksella pääsin moikkaamaan ML:ssä asuvia shettiskasvattejani, Tahvoa ja Grimmiä. Haluaisin kuvitella että pojat minut muistavat, mutta tiedäpä häntä.. ;)
Tästä eteenpäin seikkailemme siis Mêl Serenistä käsin!